Lambropoulos Paavo

Harvakseltaan tänne blogiin on tullut mitään kirjoiteltua. Enemmänkin kirjoittelen erilaisia juttuja facebookiin, tosin siellä keskustelu useinmiten rönsyilee, ja on huomattavan paljon pintapuolisempaa. Mutta jatketaampa siitä, mihin jäin edellisessä blogissa.

Barcelonassa siis tuli käytyä juoksumatkalla. Syntyi uusi maratonin ennätys, tasaisella vauhdilla 3:33:48. Kotimatkalla huomasin tosin, että oikean jalan pohje oli jäänyt jumiin, ja ilmeisesti akillesjännekin on hieman arka. Nuo ongelmat tosin korjaantuivat noin viikon levolla.

Huhtikuu tosin meni sitten hieman miten meni, satunnaisesti juosten, tosin peruskuntolenkkeily jäi vähemmälle. Lauantaina 5. toukokuuta osallistuin sitten Helsingissä järjestettävään puolimaratoniin. Valmistava viikko oli seuraavanlainen; pe 27.4 VK lenkki 19 km hieman krapulassa, ma 30.4 VK lenkki 8,5 km, ti 1.5 VK/max lenkki ja to 3.5 määräintervallit. Tavoitteena oli juosta se puolimaraton alle 1:40, mielellään alle 1:38. Tosin aivan toisin kävi. Lähdin Helsingissä 2. ryhmästä juoksemaan ja juoksin kuntotasooni nähden ensimmäisen kilometrin aivan liian nopeasti. Huomasin, että olin tullut sen noin neljän minuutin kilometrivauhtia. No, hidastin juoksuvauhtia ja jatkoin juoksemista. Kymmenen kilometrin kohdalla huomasin, etten ole kamalan hyvässä vireessä. Aikaa oli kulunut 47 min 30s, ja kun muistaa, mitä vastaava väliaika Riikassa puolikkaalla, jossa tein ennätyksen 1:38:38 olikaan eli 46 minuuttia, tajusin, ettei tästä tule mitään. Taapersin loppumatkan väkisin, ja yrityksen puutetta ei voi syyttää huonoon tulokseen, koska keskisyke juoksulle oli 168. Aikaa kului silti melkein 1 tunti ja 44 minuuttia.

On analyysin aika? Mikä meni pieleen? Miksi minulla oli vaikeuksia juosta puolimaraton samaan aikaan kuin Barcelonassa kokonaisen ensimmäinen puolikas?

(1) Oliko reitti rankka? Vastaus: Ei ollut; Barcelonassa oli enemmän nousua ja laskua ensimmäisellä puolikkaalla.
(2) Oliko reitillä ruuhkaa, joka esti juoksemisen? Ei ollut.
(3) Tuliko juhlittua huhtikuussa liikaa? Ehkä?
(4) Tuliko treenattua huhtikuussa oikein? Ei!
(5) Oliko viimeinen valmistava viikko oikeanlainen? Ei!
(6) Tyhjenikö pajatso Barcelonassa niin totaalisesti, etten sittenkään ollut palautunut vielä HCR:ään? Ehkä?

Tutkiskelin harjoituspäiväkirjaa, ja ennen kaikkea kahta valmistavaa viikkoa ennen kisoja, jolloin olen tehnyt ennätykseni. Vakuutuin siitä, että kohta (5) pitää varmasti paikkansa. Ja nyt olen jossain määrin myös sitä mieltä, että kohdat (4) ja (6) pitävät myös paikkansa. Oma ennätykseni on jo niin kova puolimaratonilla, että sen rikkominen vaatii täydellisesti palautuneen tilan. Vain sillä tavalla saa ulos 100% tehoista, ja tehtyä kenties sen uuden ennätyksen. Sellainen 95% suoritus ei riitä. Kuukausi ei riitä ilmeisesti maraton-juoksusta palautumiseen. Tarvitaan useampi kuukausi. Ja näyttää edelleen ilmeiseltä, että jos haluan parantaa tulostasoa, harjoittelua on edelleen lisättävä, rytmitystä parannettava, ja itseasiassa elopainoa on pienennettävä. Olen 190cm pitkä ja painan 82 kg. Jos nostaisin juoksukilometrit 50-80 km / vko, josta 40-60km PK:ta ja loput VK:ta, ja rytmittäisin harjoittelun siten, että kevyt viikko 50km, keskiraskas 65 km, ja raskas 80km, voisin ottaa taas askeleen eteenpäin kunnossani ja tulostasossani.

No, nähtäväksi jää, saanko tuota enää aikaiseksi. Nyt tilanne on kuitenkin se, että toukokuussa olen tehnyt PK-lenkkejä. Ja nyt on oikean jalan hieman holvikaari kipeä. Pakko ottaa todella rauhallisesti pari päivää ja harjoitella kevennetysti tämä ja ensi viikko. Seuraava koitos 2.6 Tukholman maraton. Toivottavasti jalka paranee, ja tavoittelen Tukholmassa sellaista aikaa välillä 3:40-3:45. En sen parempaa. Ja tämän jälkeen kaksi viikkoa rauhallisesti, koska

30.09.2012 on BERLIININ MARATON

Avainsanat: maraton

Se on nyt sitten tehty, siis uusi ennätys!

Perjantaina 23.3 matkustin aamulla omalla autolla Ylöjärveltä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja edelleen Finnairilla Pariisiin, josta Air Francella Barcelonaan. Lentokentältä otin bussin keskustaan, ja kun tulin sinne, huomasin, että olen tutulla paikalla, eli Fira de Barcelonassa, siis siellä, missä 3GSMA World Congress on järjestetty monta kertaa ja jossa itsekin olin 2007. Bussimatka maksoi 5,3 euroa. Kävin saman tien hakemassa Expo Sportista oman juoksunumeron, chipin, paidan ja muut tavarat liittyen juoksuuni ja jatkoin matkaa Metrolla El Maresme Forum -asemalle, josta sitten käpyttelin hotelliini eli Barcelona Princess -hotelliin. Hotelli oli korkea lasipalatsi, siis neljän tähden hotelli, ja sain huoneen 22. kerroksesta. Huone oli siisti, makuuhuone ja peseytymistilat erotettu lasisella väliseinällä, ja huoneessa LG:n taulu-TV. Verhot sähköiset, pimennys, ja himmennysverho. Näköalat kaupungille, ja noin 3km päässä näkyi Sagra de Familia -kirkkotyömaa.

Purin tavarat hotellihuoneeseen, ja suunistin vieressä olevaan kauppakeskukseen. Ostin syötävää, ja rupesin hyvissä ajoin nukkumaan.

Lauantaiaamuna nukuin noin yhdeksään asti ja lähdin kisapaikalle tsekkailemaan paikkoja. Pyörin siellä aina iltapäivään, paluumatkalla mittasin aikaa, mitä kestää tulla metrolla kisapaikalta hotellille, ja sitten kävin sellaisella noin 5km lenkillä, hieman hakemassa juoksutuntumaa tulevaa tapahtumaa varten ja ostoskeskukseen ostamaan pullo Cavaa, siis palkintojuoma juoksusta. Ja aamupalaa. Illalla nukkumaan jo noin yhdeksältä.

Sunnuntaiaamuna herätys jo kello 6:00. Oikeasti jo viideltä, koska yön yksi tunti meni kesäaikaan siirryttäessä. Aamiaiseksi otin yhden juotavan jugurtin, join Herbalifen H3OPro-juomaa ja lähdin metrolla hyvissä ajoin liikkeelle. Joskus siinä 7 aikaan. Ulkona oli vielä vilpoisaa, ja hotellin edessä huomasin, että siinähän on 31km kyltti! Siis se maaginen 30km seinä jos tulee vastaan, voi keskeyttää suoraan omalle hotellille, tosin… nyt oli aika mennä metroon siellä oli mukavan lämmintä ja valtavasti juoksijoita. Lähtöpaikalle pääsin hieman ennen kahdeksaa, kävin tirauttamassa viimeiset nesteet ja eiku lähtöalueelle. Meininki oli mahtava, ja ihmisiä kuin meren mutaa. Ja startti siis 08:30!

Sitten, siis kello 08:30 se alkoi!
Pääsin lähtiviivalle hieman yli 2 minuuttia lähtölaukakuksen jälkeen ja siitä alkoi matkanteko. Ensimmäiset 5km olivat yhtä loivaa nousua, sit laskua, taas nousua ja laskua… 10km kohdalla tuli kupla otsaan, ja tuntui siltä, että jaksanko, mutta jatkoin vain matkaa. Urheilujuomaa ja vettä, vuoron perään… ja viiden kilometrin väliaikapisteet menivät tasaiseen tahtiin aikataulun mukaan; 25min per väli… puolikkaan kohta 1:45:00! ja matka jatkui edelleen, ohi oman hotellin, suoraa katua Avinguda Diagonalia pitkin aina liikenneympyrään asti ja takaisin, niin että oman hotellin kohdalla oli 31km kohta. Tasainen osuus teki tehtävänsä, eli meno oli tasaantunut ja olin ostanut neljä pientä geelipussia, joista ensimmäinen alas 25km kohdalla, toinen 30km kohdalla ja jalka nousi ihan hyvin, eikä vielä väsyttänyt kovin paljoa. 35km kohdalla alkoi jo painaa, 38km kohdalla alkoi suorastaan toivoa maalia ja 40km kohdalla alkoi pitkä loiva ylämäkialue kohti maalia. Olin koko matkan ajan kuunellut pienellä iPod shufflella musiikkia, ensin Belinda Carlislea, sitten Jenni Vartiaisen eka levy, Laura Närhi, Sandra ja kun tulin noin 40 km kohdalle, alkoi Jenni Vartiaisen Seili. Levy oli valittu tarkoituksella tsemppimusiikiksi viimeisille kilometreille, ja varsinkin biisi En haluu kuolla tänä yönä, kun se alkoi juuri vähän ennen 41km kohtaa … toi kokonaan uudenlaisen fiiliksen ja väreet koko vartaloon… ALL IN… Lopussa oli kääntyminen vielä vasemmalle ja 42km kohdalla näkyi maaliviiva! Kun ylitin maaliviivan, kappale NETTIIN oli just loppunut ja Missä Muruseni on-biisi oli alkamassa! Jes, ajattelin; tämä juoksu menee todellakin NETTIIN, mutta mikä oli aika…

Join urheilujuomaa ja vettä, söin banaanit, soitin muutaman puhelun ja valuin metroasemalle ja takaisin hotellilleni, ja suihkuun. Pyyhin itseni ja katsoin sitten aikani. Ja sehän oli ihan kiva yllätys 3:33:48! Huomasin, että nyt menin jo 35km kohdalle 3:30 vauhdilla. Berliinissä sen sitten viimeistään teen, rikon 3:30 ja avasin minibaarissa jäähtyneen Cava-pulloni.

Illalla kävin vielä pienellä seikkailulla Park Guellissa, tosin olin aika väsynyt ja nukkumaan jo ajoissa!

Aamulla herätys 6:30, taksi lentoasemalle; jonne oli muuten aika pitkä matka, ja maksoi 50 euroa; lento Check Airlinesillä Prahaan, kentällä 7 tuntia odotusta ja lento Finnairilla Helsinkiin. Ja autolla Ylöjärvelle. Kotona tavarat työhuoneeseen, pieni yöpala ja nukkumaan noin klo 2:00.

Semmoinen reissu se… hieno 42-vuotissynttärilahja itse itselle!

Avainsanat: barcelona, marathon

Se tapahtuu sitten 25. maaliskuuta 2012, juoksen siis yhdennentoista maratonini Barcelonassa!

Tapahtumasta tuli minun kohdallani must, koska täytän tuona päivänä 42 vuotta eli siis täsmälleen saman verran vuosissa kuin mitä maratonissa on kilometrejä. Harjoituskausi syksyn ja talven 2011-2012 yli on mennyt ilman suuria sairasteluja ja juuri ajamani raportin perusteella olen juossut keskimäärin 43,4 km/vko. Tämän lisäksi olen hiihtänyt 300 km tammi-helmikuussa. Toisin sanoen keskimääräinen viikottainen harjoittelumääräni on kauden aikana ainakin puolitoistakertaistunut.

Elokuussa 2011 juoksin Helsinki City Marathonissa 3:39:52. Tarkoituksenani oli rikkoa jo Berliinissä 3:30, joka olisikin ehkä ollut mahdollista, jos olisin ollut sielä täysin terve, tosin ikävästi sain epämääräisen flunssan ja aineenvaihduntahäiriön, joka esti kunnon tankkauksen, ja sotki yöunirytmin, joten Berliinin tavoite ei sitten toteutunut.  Tämän jälkeen harjoittelu onkin sujunut ilman isoja kommenverkkejä ja nyt on hyvä syy uskoa, että tuo tavoite onnistuu.

Miksikö?

Tuo vähän yli 40km/vko, siis sehän on tosi vähän juoksijalle? No, suurempi määrä kohdallani ei ainakaan vielä olisikaan mahdollista, koska elimistö pitää pikkuhiljaa totuttaa suurempiin harjoittelumääriin. Tuohon määrään tosin sisältyy säännölliset 27km sunnuntailenkit melkein koko talvikauden ajalle ja keskiarvoa laskee lokakuun alun kahden viikon kevyempi jakso Berliinin jälkeen ja pikkujoulujakso jouluna. Tärkein pointtini on kuitenkin se, että uskon kykeneväni juoksemaan nyt hyvin alle 160 sykkeellä koko matkan jopa alle 5 min/km vauhdilla.

Barcelonan maratonin profiili on tarkastettu. Ylämäet ovat reitin alkuvaiheilla. Ei pahoja ylämäkiä lopussa. Lähden menemään 4:50 min/km vauhdilla eli eka kymppi siis jotain kai 48min, 20km kohta 1h36min, puolikkaan ylitys 1h41min, 30km kohta 2h26min, 40km kohta sitten 3h18min ja loput 2km ja 195m sitten 5min/km eli maaliin 3h29min!

Katsotaan, kuinka käy? Jos syke on reilusti alle 160 noilla vauhdeilla, menen nopeammin.

Avainsanat: 3:30, barcelona, maraton

Jatketaan teemaa, joka jo aloitettiin. Edellisessä blogiartikkelissa käsittelin teemaa suomalaisten alkoholinkäyttö. Siinä käytiin läpi alkoholin käytön ongelmamääriä. Pureudutaan hieman syvemmälle nyt tähän problematiikkaan ja otetaan tupakka mukaan.

Ensimmäiseksi todettakoon tupakasta: Se on turhake, joka tuhoaa elimistöä, ennen kaikkea keuhkoja, aiheuttaa syöpää, nikotiiniriippuvuutta, kellertää ihoa, aiheuttaa ympäristölle hajuhaittoja ja alttiutta passiiviselle tupakoinnille. Laki, joka tähtää tupakoinnin kokonaan häviämiseen maassamme on hyvä! Nyt pitäisi tosin siirtyä tässä seuraavaan vaiheeseen, eli ohjata tupakkaa polttavat siirtymään sähkötupakkaan. Sähkötupakan avulla nikotiiniriippuvatset voivat tyydyttää jokapäiväiset tarpeensa ilman normaalitupakoinnin haittoja. Tämä on omiaan tasoittamaan tietä tupakan polton kokonaan loppumiselle.

Siirrytään sitten alkoholiin. Ja kysmykseen, miksi noin 500 000 suomalaista (arvio) juo liikaa? Onko jatkuva alkoholin juonti joku ihme tapa niinkuin on tupakointi? Vai onko siihen jokin syvempi riippuvuus? Ja voidaanko siihen vaikuttaa jotenkin muuten kuin alkoholin hinnalla? Jostain syystä en näe mitään muuta selitystä asialle kuin että hönössä olemisen hauskuuden ja sosiaalisen hyväksyttävyyden. Ja kun ihminen on hönössä, hän avautuu; ja on kenties känniääliö tai saa agressioita, jotka hän hallitsee selvin päin. Ensiksimainittu on yleisempää naisilla, ja jälkimmäinen miehillä. Kysymykseen, voitaisiinko alkoholin liikakäytön tuoma “hyvänolontunne” korvata jollain muulla tavalla olisi hyvä löytää vastaus, samoin kuin tupakoinnin suhteen. Alkoholin juomista tosin on turha lopettaa kokonaan. Periaatteessa järkevällä kohtuukäytöllä saavutetaan jo paljon. Jos esimerkiksi perheessä kohtuukäyttö on vanhempien lapasessa, se siirtyy kultuuriperimänä myös lapsille. Tässä yhteydessä kohtuukäyttö tarkoittaa lähinnä sitä, että käyttäjä hallitsee käytöksensä eikä saa alkoholin käytöstä vieroitusoireita. Ja nämä ehdot toteutuvat minusta hyvin, kun noudatetaan alkoholin kulutuksen suhteen riskirajoja

Miehet: max 7 annosta / päivä, max 24 annosta/viikko
Naiset: max 5 annosta / päivä, max 16 annosta/viikko

Noihin määriin mahtuu hyvin hyvän ruokailun aikana nautitut alkumalja, kolme viinilasia ja jälkiruokakonjakki!

Järkevä ja sivistynyt alkoholinkäyttö on siis tahtokysymys ja tekniikkalaji!

Avainsanat: alkoholin suurkuluttaja, alkoholiriippuvainen, alkoholisti, dorka, känniääliö, kännikala, nikotinisti, röökaaja, tenukeppi, tupakka-addikti

Jatketaan alkoholiteemalla. Todistelin eilisessä kirjoituksessa, että liikunta on se minun keino, jolla hankitaan hyvä olo, eikä jatkuva viinin tai oluen lipittely. Nimittelin itseäni alkoholin suurkuluttajaksi, jolla on tapana viikonloppuisin vedellä kalsarikännejä kotona. Mutta mennäämpä tarkemmin nyt tämän termin suurkulutus taakse. Kuka on alkoholin suurkuluttaja?

Määritelmät ovat yksikäsitteisiä (http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/69/alkoholin_suurkulutuksen_rajat)

Mies, viikottainen alkoholin kulutus yli 24 annosta, päivittäinen yli 7 annosta
Nainen, viikottainen alkoholin kulutus yli 16 annosta, päivittäinen yli 5 annosta

Yksi annos alkoholia on se määrä, mikä löytyy pullosta keskiolutta. Nuo rajat ovat varsin haasteelliset, ja ylittyvät todella helposti. Nainenkin on jo rajalla, jos juo kaksi lasia viiniä päivässä. Itseasiassa järkevä alkoholin käyttö on olla ilman viikolla, ja juoda viikonloppuisin ruoan kanssa naisena korkeintain 2/3 pulloa viiniä. Mies voi juoda noin yhden pullollisen.

Mutta ovatko suomalaiset keskimäärin alkoholin suurkuluttajia? Jos katsomme tilastoja, jokainen suomalainen juo keskimäärin 10 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Tämä tekee noin 673 annosta vuodessa eli 13 annosta viikossa. Mukana ovat tosin lapset, ja vaikka heidät vähennettäisiin, uskoisin, että jos alkoholi juotaisiin tasaisesti läpi aikuisväestön tuo määrä ei olisi kansanterveydellinen ongelma, koska oltaisiin nipin napin turvarajonen alapuolella. Mutta mikä onkaan todellisuus? Erään löytämäni lähteen perusteella 20% väestöstä juo 80% kaikesta kulutetusta alkoholista

http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alkoholi

Jos laskemme, mitä tämä 20% väestöstä juo, olettakaamme että väestö on 5 miljoonaa, eli siis puhutaan noin miljoonan ihmisen ryhmästä. Koska keskimääräinen kulutus oli 10 litraa/asukas (100% alkoholi), kokonaisalkoholimäärä on 50 000 000 litraa. Tästä 80% on 40 000 000 litraa. Kun tämä jaetaan miljoonalla, saadaan 40 litraa alkoholia / nenä? Mitä tämä on käytännössä? Yksinkertaisella matematiikalla yhdessä koskenkorvapullossa on 38% * 500ml alkoholia eli 1,9dl. Jakamalla 40 tuolla saadaan 211 pulloa. Entä olutta? 2694 pulloa. Viikkotasolla tämä on 52 annosta eli miehillä yli kaksinkertainen alkoholimäärä turvarajoihin nähden.

Palaten alkuperäiseen väittämääni, olinko alkoholin suurkuluttaja?  Vastaus: Kyllä olin, ainakin loma-aikaan. Mutta myös arkisin, koska se toinen turvaraja eli 7 annosta kerralla meni aina rikki “bileiltana” tai kalsarikännejä kotona ottaessa. On sama juoko sitä kaljaa, viiniä tai viinaa, samaa ainetta H2H5OH siellä on. Mutta näin on miljoona suomalaista duunariakin! Voidaan todeta, että taisin olla aika lailla keskimääräinen suurkuluttaja. Kun tuota lukua katsoo, uskoisin, että tuokin ryhmä jakaantuu vielä niihin suurkuluttajiin, joiden juominen on vielä joten kuten hallinnassa eli 20-50 annosta viikossa, ja niihin, joilla juominen on jo lähtenyt lapasesta, eli määrät ovat 50-100 annosta viikossa. Ollaan siis kännissä lähes koko ajan, sellaisessa pienessä sievässä, ehkä duunit tehdään, mutta alkoholia juodaan läpeensä arki-illat ja viikonloput, ja kun tulee loma, vedetään aamusta iltaan niin, että lomaltapaluu pitääkin aloittaa katkaisuhoidolla.

Tuosta mainitsemastani artikkelista voi lukea myös mitä kaikkia terveydellisiä haittoja jatkuva juominen tuo mukanaan. Kuinka paljon pitempään ihmiset eläisivätkin, jos alkoholia juotaisiin vähemmän?

Noniin, nyt onkin aika kirjoittaa blogia; toi facebook kun ei oikein mahdollista pidempien juttujen kirjoittamista, tosin nyt voisi avautua hieman enemmän muutamista jutuista, joita aion tämän vuoden puolella tehdä ja mitä taas en aio tehdä.

Nyt kun on kulunut noin 6 1/2 vuotta vuoden 2006 vapusta, jolloin vietin sitä niin railakkaasti, että olin viikon verran krapulassa. Toukokuun aikana oli erilaisia selkäkipuja ja kävin työterveyslääkärillä. Piti tehdä polkupyöräergometri, tosin verenpaineet olivat niin korkealla, että se jäi tekemättä. Miksikö? No tietenkin juopottelu nostaa verenpaineita! No, testiä siirrettiin ja se aikanaan tehtiin. Tulokset tuossa polkupyöräergometritestissä olivat sellaisia, mitä saattoi odottaa eli ei kovin erikoisia. Pohdiskelin mielessäni tulevaisuutta, eli onko edessäni väistämättä ahavoituminen, lihominen ja muuttuminen krooniseksi alkoholin suurkuluttajaksi, ja tuhoanko pikkuhiljaa elimistöni, aivosoluni, toimintakykyni ja haluni niin, että voin poistua hautaan juuri eläkkeelle jäätyäni tai kenties viettää räihnäisen vanhuuden?

Aloittelin varovaisen lenkkeilyn jo toukokuussa 2006, ja kesän aikana vietin raittiin kuukauden. Elokuussa 2006 liityin kuntosalikeskus Elixian jäseneksi erään sukulaisen vaimon vihjeen perusteella ja päätin laittaa kropan kuntoon. Liittymisen yhteydessä “pömppämaha pois”, oli tavoite, ja mielellään sixpack tilalle. Tehtiin erilaisia saliohjelmia ja kävin ryhmäliikuntatunneilla. Treenaaminen oli varsin ahkeraa jo silloin.

Jouluna 2006 sitten keksin myös lyödä vetoa veljeni kanssa siitä, että juoksen maratonin kahden vuoden sisällä alle 4 tunnin. Lupasin maksaa 1000 euroa, jos en tee niin, ja vastaavasti tarjosin veljelle mahdollisuuden hävitä vain 200 euroa, jos onnistun. Heti tammikuun ensimmäisinä päivinä kun kävelin sisälle Kalevan Elixiaan, ovella olikin just sopivasti sellainen vaalea Hanna (Personal Trainer) tarjoamassa palvelujaan, hymyili kivasti ja teinkin samantien sopimuksen 10 tapaamisesta. Enemmän tai vähemmän systemaattinen juokseminen alkoi siitä. Pikku hiljaa juoksin 10km lenkkejä, kevään aikana muutama 15km lenkki ja toukokuussa 2007 ensimmäinen juoksukilpailu numerolappu rinnassa eli Helsinki City Run. Loppuaika oli 1:56:18 eli ensimmäiseksi puolimaratoniksi ihan hyvä. Mutta tästä pitäisi parantaa ja paljon, jotta voi juosta samaa vauhtia koko maratonin. Ja ensimmäinen yrityshän on jo elokuussa! Kesä menikin sitten treenatessa, keskimääräiset harjoittelumäärät tosin eivät päätä huimanneet, ja olivat sellaista 20-40 km/viikko -tasolla, tosin kun maraton sitten tuli, juoksin sen maaliin asti ja loppuaika oli 3:56:54! Mikä ilo oli VOITTAA 200 EUROA, heti lähetin SMS -viestin veljelleni ja soitin perään, että hävisit vetosi! Ja sain tietää seuraavana päivänä, että olin ohittanut loppukilometreillä Alexander Stubinkin, miehen joka oli juoksemassa maratonia varmaan ensimmäistä kertaa?

Noniin, silloin oli eräs tavoite siis saavutettu. Maraton meni alle 4 tunnin, mutta oliko minulla se sixpack vatsassa? Oliko maha parempi? Olinko lopettanut viikonloppujuopottelun? Ei se nyt ihan niin ollut. No, asetin uuden tavoitteen saman tien. Koko maraton alle 3 tunnin ja 30 minuutin!

Tuota uudistettua tavoitetta olen nyt sitten ajanut takaa vuoden 2008, 2009, 2010 ja 2011. Vuosina 2008-2010 huomasin, että harjoittelurytmini ei ole riittävä ja en tee riittävästi työtä päämäärien eteen. Sinänsä kehitystä tapahtui, mutta ei riittävästi. Maraton -ajat polkivat paikaallaan, tosin puolimaratonin suhteen tulokset jonkin verran paranivat. Opastusta ei minulta puuttunut, vaan olin saanut Hannan vinkkaamana jopa paremman opastajan eli Personal Trainer Stina Haikan, jonka kannustamana olen oppinut paljon erilaisia juoksuun liittyviä juttuja, liittynyt Varalan Maratonklubiin, jonka puitteessa olen saanut lenkkiseuraa pitkille lenkeille, tosin huomasin, että harjoittelumäärät, joilla harjoittelin olivat vain yksinkertaisesti liian vähäisiä. Syksyllä 2010 lisäsin määriä ja keväällä ja kesällä 2011 tuloksia alkoi syntyä. Puolimaraton meni Rigassa 1:38:38 ja kokonainen Maraton Helsingissä jo 3:39:52. Syyskuun lopussa sen piti sitten tapahtua eli Berliinissä alle 3 tunnin ja 30 minuutin. Mutta kun TAUTI ISKI, aineenvaihdunta ihan sekaisin ja flunssainen olo. No, maaliin asti tuli päästyä, ja jopa alle 4 tunnin, joka oli saavutus sinänsä, ja tapahtuma oli varsin mahtava. Mutta ei tämä minua lannistanut.

Vuodelle 2012 olen tehnyt suunitelman, joka mahdollistaa myös sairastelun. Maratoneja on jopa neljä. Ja ne on ripoteltu siten, että palautumisellekin on aikaa. Barcelona 25.3, Tukholma 2.6, Helsinki 18.8 ja Berliini 30.9. Harjoittelukausi talvella 2011-2012 on mennyt tähän mennessä hyvin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ollut terve eikä krapulatkaan ole aiheuttaneet esteitä harjoittelulle kuin ehkä muutamana pikkujoulun jälkeisenä päivänä joulukuussa. Ja 25.3 sunnuntaina täytän 42 vuotta. On suorastaan tärkeää juosta se uusi ennätys juuri siellä, eli itse itselle syntymäpäivälahjaksi se maraton alle 3h30min.

Mutta edelleen, paluu siihen alkuperäiseen asiaan; onko suunta muuttunut? Olenko ahavoitunut, lihonut, tenuttelenko jatkuvasti eli olenko psyykkisesti riippuvainen alkoholista? Onko alkoholi se juttu, jolla rentoudun, ja josta tulee hyvä olo? Vetelenkö perjantai-iltaisin kalsarikännejä kotonani? Kuuluuko viini jokapäiväiseen elämään ja marinoinko maksani alkoholilla? Niinkuin moni muu tekee keski-ikää lähestyttäessä, ja tuhoaa väistämättä oman fysiikkansa. Ja aloittaa hitaan, mutta varman lihomisen, vai olenko löytänyt jotain muuta? Voin sanoa, että OLEN! Ja myös tuloksia näkyy. Paino on stabiloitunut noin 80kg tasolle, ja rasvaprosentti tippunut vähän alle 20%:sta 11,6%:iin. Yleinen hyvän olon tunne lisääntynyt olennaisesti. Ja ne kalsarikännit, ne eivät enää ole osa elämääni. En osta väkeviä alkoholijuomia, en osta 3l viinipakkauksia, en osta olutta, mutta juon silloin tällöin viiniä. Ja seurassa, en yksin kotona, tai jos juon yksin niin vain yhden pullon illassa. En yhtään enempää.  Elikä alkoholn käyttö ei ole loppunut, vaan se on kohtuullistettu.

Kuntosalitreenit, juoksu, hiihto, golf ja kävely ulkona kahden collie-koiran kanssa pitävät huolen siitä, että kunto säilyy. Ylä- ja alakropassa. Juoksua ja hiihtoa tulee 40-60km/vko, koirien kanssa kävelen 15-20km/vko ja lisäksi 1-3 salijumppaa/vko.

Viimeisin haaste on nyt tämä eli KUUDEN VIIKON OHJELMA, tarkoitus tehdä kai 100 etunojapunnerrusta ohjelman jälkeen. Ensimmäinen treenipäivä on tänään

http://www.100punnerrusta.com/

Tästä lisää pian…

Eletään nyt jouluviikkoa vuonna 2011, ja Tampereella on ulkona yksi asten lämmintä. Lunta ei ole ollenkaan. Jonkun mielestä edessä voi olla synkkä joulu. Ja niinhän se jossain määrin onkin, koska kaksi edellistä joulua olivatkin poikkeuksellisen talvisia aina Etelä-Suomea myöten. Itse näen kuitenkin asioisa myös positiivisiä puolia: Ulkona ei palella, ei liukastu, lämmityskustannukset pysyvät aisoissa, sähkön hinta pysyy matalana, ja pimeys tuo myös jotain sellaista mystiikkaakin, jota ei ole kesällä, jolloin on Etelä-Suomessakin ympäri vuorokauden valoisaa. Jos asuisi maaseudulla, ja sattuisi olemaan kirkas yö, ja uudenkuun aika, voisi nähdä kauniin tähtitaivaankin!

Avainsanat: joulu, lumettomuus, pimeys

Ulkona on kaunis talvinen päivä, lämpötila 15 astetta pakkasen puolella. Tällaisena päivänä tuli sitten se suuri uutinen, jota on Suomessa odotettu jo jonkin aikaa, eli mitä Nokian uusi toimitusjohtaja Stephen Elop aikoo tehdä. Luvassa oli uutinen, joka oli itseasiassa aika odotettu, eli strateginen yhteistyö Microsoftin kanssa alkaa. Tällä yhteistyöllä pyritään pärjäämään ekosysteemien välisessä sodassa, eli vastapuolella ovat Googlen Android -leiri ja Applen leiri. Nokian uusiin tuleviin puhelimiin siis tulee Microsoft Windows Mobile, ja Nokian tehtäväksi on tuoda tässä yhteistyössä omaa osaamistaan, jonka avulla Windows -ekosysteemi saadaan kilpailukykyiseksi Applea ja Androidia vastaan. Symbian tyrkätään “ylläpito” ja “saattohoito” -moodiin ja Meego on R&D puuhastelua.

Näyttää siis siltä, että Nokia palaa juurilleen eli laitevalmistukseen. Symbiania on kehitetty pitkään ja kalliisti. Tulokset ovat olleet laihoja. Nokia ja Android -leiri ovat menneet muutamassa vuodessa ovista ja ikkunoista ohi, riippumatta Nokian hyvin suurista Symbian -panostuksista.

Omalta kannalta tämä näyttää käsittämättömältä teatterilta. Vuosituhannen vaihteessa Suomessa oli kaksi superpörssikomeettaa: Nokia ja Sonera. Pörssikurssit sojottivat taivaalle, ja näytti siltä, että Suomi on “Euroopan Kuwait” ja vain taivas on rajana. Nokia valloittaa ja luo kokonaan uuden tavan elää, ja samaan aikaan Sonera laajentaa toimintaansa globaaliksi teleoperaattoriksi, tarjoten asioita, joita senhetkiset teleoperaattorit eivät viellä sisäistäneet; oli Sonerassa SmartTrust ja Zed, hypetettiin! Mutta sitten mopo karkasi, Sonera hukkasi Euroopan seikkailuihin 4 mrd eur, omistukset menettivät arvonsa, poliitikot saivat firmasta tarpeekseen, ja tuuppasivat sen puoli-ilmaiseksi ruotsalaisten ongelmaksi ja syntyi TeliaSonera. Nokia kuitenkin jatkoi viellä, ja vaikka Symbian kestikin hyökkäyksen “simpukkapuhelinmaniaa” vastaan, kosketusnäytöt olivat Nokiallekin liikaa. Symbian -alustaa kun ei ole suuniteltu kosketusnäyttöjä ajatellen, ja näin ollen käyttökokemuksesta on mahdoton rakentaa niin hyvää! Ja voi kuinka vaikeaa on koodata niitä Symbian -sovelluksia! Salatiedettä koko homma!

Eli samalla tavalla kuin Sonerasta on jäljellä enää TeliaSonera Finland Oyj, joka on TeliaSonera -konsernin yksi maayhtiö, tulee Nokiasta pian kustannustehokas laitevalmistaja, jossa insinöörityö siirtyy pääosin kiinaan ja intiaan, missä kustannustaso on murto-osa Suomen kustannustasosta. Nokiassa on töissä melkein 20 000 suomalaista ja tämän päälle tulevat viellä alihankkijoiden työllistämät ihmiset. Nyt suuren osan näistä ihmisistä työt ovat vaakalaudalla. Alkaa raastava epävarmuuden aika.  Enää ei puhuta rikastumisesta ja tulemisesta “Euroopan Kuwaitiksi”. Nyt alkaa eloonjäämiskamppailu. Suuri joukko joutuu hyppäämään jäiseen pohjanmereen, ja uimaan turvaan! Katsotaan miten käy!

Avainsanat: Android, Apple, hype, iPhone, Microsoft, Nokia, SmartTrust, Sonera, Symbian, TeliaSonera, ZED

Heissan kaikille,

tätä kirjoitellessa, katselen ulos ikkunasta Tampereelta, työpaikkani työhuoneesta Hatanpään valtatie 20:stä kolmannesta kerroksesta. Ulkona näyttää olevan kaunis puoliksi aurinkoinen talvipäivä ja pakkastakin sillai sopivasti.

Kuulumisia työpaikalta; eli sitä samaa kuin aina ennenkin. Parhaillaan iso hiekkalaatikkoleikki menossa, eli esimiesten nimitysprosessi on edelleen kesken. Koko laajakaistadivisioona ja siellä kehitys on pistetty taas uusiin muotteihinsa, ja prosessi on vienyt jo useita kuukausia. Vanha organisaatio kuoli 31.12.2010, mutta uusi organisaatio käynnistynee 1.4.2011. Sillävälin tehdään vanhoja hommia. Eli leppoisaa puuhasteluahan tämä on koko alkukevät.

Itse talvesta; marraskuun puolesta välistä asti onkin sitten ollut yhtäjaksoisesti melkein koko ajan kunnon pakkaset. Lunta on riittävästi tai jopa hieman enemmän, ja jo toista kertaa peräkkäin murtomaahiihto on mahdollista varmasti pitkälle kevääseen. Kuiva talvinen ilma on ollut minun mieleen monestakin syystä

- Koirien ulkoiluttaminen on ollut helpompaa. Tassut eivät ole märät
- Auto on pysynyt puhtaana
- Itse olen pysynyt terveenä. Pakkanen ilmeisesti tapaa pöpöja, jotka mellaavat pimeässä suojasäässä
- Olotila on ollut pakkasella vireä

Talven aikana on tullut juostua, ja hiihdettyä ja tarkoitus on osallistua Pirkan Hiihtoon 6.3 sunnuntaina hiihtäen vapaalla tyylillä 45km, myöhemmin keväällä Pyynikin juoksuun (10km), juosta Riikassa 1/2 maraton, ja Tukholmassa sitten ensimmäinen kokonainen maraton. Hiihtoa varten olen saanut opastusta Varalan Maratonklubin järjestämistä hiihdon opetuksista, sekä perinteisen- että vapaan tyylin hiihtoon.

Avainsanat: hiihto, juoksu, maraton

Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen